keskiviikko, 15. lokakuu 2014

Scifitodellisuuden päivitystä

Pitkä hiljaiselo ei johdu siitä, että kaikki scifikodin kodinvempaimet toimisivat niin kuin käyttäjä haluaisi. Ei. Hiljaisuus johtuu siitä, että käyttäjä suojellakseen omia voimavarojaan käyttää vain laitteita mahdollisimman yksinkertaisesti, henkisten kykyjensä mukaisesti.

Osaan käyttää imuria (tosin en ole nähnyt sen vielä puhdistavan itse itseään).   Pyykinpesukone tuo minulle iloa, sillä me alamme ymmärtää toistemme kieltä. Käytän erilaisia ohjelmia, tänään jopa automaattista pesuaineen säännöstelyohjelmaa. Parasta pesukoneessa on, että voin melkein aina painaa lyhennetty pesu nappulaa.  Ei huono mahdollisuus.

Muista kodinkoneista myöhemmin, mutta nyt meidän valot ja hälytysjärjestelmä haluaa tulla kuulluksi.

Muistattehan  lymyilevän sähkön,  KNX-järjestelmän,  jossa opetetaan valoja ym. laitteita ja hälytysjärjestelmän. Nämä vaikuttavat arkeeni.

Haluaisin aloittaa lauseen sanoilla: Tiedättehän sen tunteen, kun… Tiedän, että ei kannata, sillä kukaan ei tiedä, eikä ole kokenut. Kerron siis, jotta voitte olla empaattisia.

Eräänä päivän tulin kotiin ja avasin oven.  Hälytysjärjestelmä aloitti vinkumisen. Hätäpäissäni painelin nappuloita ja sain sen hiljaiseksi.  Menin sohvalle istumaan tietokoneen kanssa. Kännykkäni piippasi: ”PM, viiveellinen hälytys. Valvonta KHH, Kuorivalvonta; aika 3:10”. ???????? Tiesin, että sama viesti menee miehen kännykkään töihin, joten soitin ja sanoin, että ei ongelmia, tulin kotiin.

Niinhän sitä luulin.

Aina kun liikahdin sohvalla, hälytykset ujelsivat ja minä ryntäsin sammuttamaan niitä. Näin tapahtui klo 3:14, 4:22: 4:23; 4:35; jokaisesta ujelluksesta tuli tekstiviesti ja myös jokaisen ujelluksen sammutuksesta. Myös miehelleni. Mistään viestistä en ymmärtänyt mitään, enkä ymmärrä vieläkään.

 Lopulta istuin liikkumatta sohvalla ja odotin, että mies tulee kotiin. Pitkä odotus.

En edelleenkään osaa käyttää hälytysjärjestelmää.

KNX-kaveri on mukava. Kuukauden tauon jälkeen hän viihtyi taas meillä viime perjantaina aamusta iltamyöhään. Sähkömiehetkin tulivat avuksi. Saimme ulos valot, jotka syttyvät silloin kun siellä liikkuu. Menetimme ulkona olevien valopylväiden pistorasioista sähköt, missä lie lymyilevät.  Saimme 1.krs. valot, jotka reagoivat kiltisti syttymällä kun kerrokseen tulee. Ikävää vain on, että n. 10 minuutin päästä ne sammuttavat myös itsensä. No tutkimusten mukaan istuminenhan on vaarallista, joten parempi pysyä liikkeessä, tanssia vaikka, jotta liiketunnistimet huomaavat, että olet paikalla. Lukuharrastus jää  vähäiseksi, koska tanssin huumassa kirjan lukeminen on melko vaivalloista.

Vaatehuoneen valot aloittivat taas oman diskon yöaikaan. Otettiin sulake pois. Nyt ei ole valoja ollenkaan. Jos näet minut aamuhämärissä liikkumassa julkisilla paikoilla omituisissa vaatteissa, tule ja vie takaisin kotiin. Vähän on vaikeaa valita vaatteita käsikopelolla. Ei taida sävyt ihan osua kohilleen. Eri valot ja laitteet oppivat eri asiat eri tahtiin, mutta ehdottomasti uppiniskaisinta porukkaa on vaatehuoneen valoissa. Miten ne jaksaakin remuta ja bilettää yöaikaan, mutta päivällä ollaan niin hipihissun, pimeässä ja mykkinä. Taitavat olla teinimutantteja.

 

ps. Nuori ystäväni kertoi, että näistä kirjoituksistani innostuneena (?) hänkin luki uuden kotinsa uuden kahvinkeittimen ohjetta. Erityisen ilahtunut hän oli, että kahvinkeitin ei syö pieniä lapsia ja että siinä selkeästi sanottiin: "Tätä laitetta saavat käyttää myös 8 vuotta täyttäneet lapset sekä henkilöt, joiden fyysinen tai henkinen tila, kokemus sekä osaaminen ovat puuttelliset, mikäli he ovat saaneet laitteen turvallista käyttöä koskevan opastuksen tai vastaavat ohjeet ja ymmärtävät sen käyttöön liittyvät vaarat."  Ystävällisiä kodinkoneita on siis olemassa.

 

torstai, 18. syyskuu 2014

Loogisen ja järkevän toiminnan seurauksia

Seison eräänä päivänä pyykinhuoltotilassa (minulla on sellainen) ja tuijotin kuivauskaappia. Seisoin ihan vaan hiljaa ja paikallani. Koin suuren valaistumisen.

Palataan ajassa taaksepäin.

Edellisessä kodissani minulla oli myös kuivauskaappi. Merkkiä Upo.  Kaksi ohjelmavalitsinta. Toisesta valitsin lämpötilan ja toisesta ajan. Molemmat toimivat valitsinta kiertämällä, eikä missään ollut mitään digitaalisia valoja. Toimi moitteettomasti ja toimii edelleenkin. Hieno laite.

Tuli aika ostaa uuteen kotiin uudet kodinkoneet. Etsin netistä kuivauskaappeja. Niitä löytyikin peräti kaksi eri vaihtoehtoa. Toinen tuo vanha kunnon Upo ja toinen Asko-merkkinen kaappi.  Raksa aikana olen toiminut monesti jotenkin järjettömästi. Tässä yksi niistä tarinoista.

Marssin Askoon (siis huonekalukauppaan) ja pyysin nähdä kuivauskaapin.  Myyjä tuijotti minua ja sanoi, että ei meillä myydä kodinkoneita.  Vastasin, että sitä mieltä minäkin olen, mutta kun netistä ei löytynyt jälleenmyyjää, siispä  ajattelin, että Asko on varmaan oikea  osoite, kun etsin Asko merkkistä kodinkonetta (oi,  mitä järkevää loogista ajattelua!). Toinen myyjä tuli paikalle ja sanoi, että on tätä ennenkin kysytty ja kehotti menemään Giganttiin. Menin, nolona. En voi edelleenkään käsittää, miksi ihmeessä meni Askoon kyselemään kuivauskaappia.

Löysin kuivauskaapin. Valitsin sen, koska siinä oli huomattavasti enemmän erilaisia ohjelmia. Ihan käsittämätöntä toimintaa. MINÄ en voi siis syyttää ketään tämänkään kodinkoneen valitsemisesta. Minä ihan itse valitsin. Minulla on kuivauskaappi, jota 99% käytän vain siihen, että pyykit kuivuvat omia aikojaan siellä oven takana piilossa. Ei siihen ohjelmia tarvita.

Melkein itketti, siis silloin valaistumisen hetkellä.

 Käyttöohjeita 20 sivun verran ja turvaohjeissa vain kaksi mainintaa lapsista. Lapsia pitää valvoa, jotta he eivät leiki koneella.  Minun kykyni arviointi oli tietenkin mukana: ”Fyysisesti tai henkisesti rajoitteisten henkilöiden tai henkilöiden, joilla ei ole kokemusta tai osaamista (sekä lasten), ei tule käyttää kuivauskaappia”.  Siinähän se tuli. Tämän kaapin valinta osoittaa jo henkisen rajoittuneisuuteni.

Minulla on nyt siis Asko kuivauskaappi, jossa kuusi eri nappulaa: Päävirtakytkin, ohjelmanvalitsin, lisävalitsin, näyttö, start ja stop.  Ohjelmavalitsemisesta löytyy vielä lisäksi: Erittäin kuiva, kaappikuiva, normaalikuiva, varma handdukar, aikaohjelma ja tuuletus. Lisävalintoina voin valita lämpötilan, tuuletuksen, expressin tai ajastetun startin. Mielenkiintoista tämä eri kielten sekoitus.

Käyttöohjeissa oli poikkeuksellinen  virkistävä kohta otsikkoon Varma handdukar liityen: ”Ajattelepa  tunnetta lämpimästä aamutakista tai lämmitetyistä monoista,  lapasista ja myssyistä talvella”.

Ajattelen.

Ajattelen myös sitä, että kuivukoot vaatteet ihan keskenään, omia aikojaan kuivauskaapissa. Ei tässä mihinkään ole kiirus.

ps. Välttelen kaikin tavoin Thö Uunin kanssa seurustelua ja nyt myös induktiotason oikean puoleista reunaa…Ei kuulkaa jaksa.

torstai, 11. syyskuu 2014

Paahdettua lämmintä leipää

 

Ostaa täräytin sitten uuden leivänpaahtimen, sisustukseen sopivan. Kaupan päälle tai sen takia sain käyttöohjeet 26 eri kielellä. Suomeksi on kuusi sivua. Helppo juttu, onhan?

 Ensimmäinen ohje: Lue turvallisuusohjeet huolellisesti ennen kuin käytät laitetta ensimmäisen kerran. Tunnustan, olen jo käyttänyt kaksi kertaa ja luen ohjeet vasta nyt (en haluaisi nytkään lukea).

Teen parannuksen ja nyt luetaan huolellisesti. Minä luen ja te voitte tuntea myötähäpeää . Leivänpaahtimen kuvaa katsoessa selviää heti, että tässä on jokin pysäytyspainike merkkivalolla. En ole huomannut, koska ei paahdin ole ollut menossa minnekään. Ei ole ollut tarvetta pysäytellä. Näen nyt, kiitos merkkivalon, pysäytellä, kun paahdin kulkee omia polkujaan.  Niin, ja on tässä murulaatikkokin. Romanttista <3.

Vain kahdeksan turvallisuusohjetta. Tästä minä tykkään. Luin kaikki huolellisesti.  Nyt tiedän, että virtajohto pitää irrottaa aina käytön jälkeen.  En ole irrottanut. Jos irrotan käytön jälkeen, niin saanko heti laittaa johdon takaisin pistorasiaan, valmiiksi seuraavaa käyttöä varten? Meillähän on sitä lymyilevää sähköä, joten ei siellä pistorasiassa ketään työintoilijaa ole kuitenkaan.

Tässä laitteessa pitää käyttää vain laitteen omia kahvoja ja kädensijoja. Onkos jollekin tullut mieleen käyttää leivänpaahtimessa esimerkiksi pakastimen kahvaa? Ja jos on, niin miksi?  Meidän leivänpaahtimen turvallisuusohjeissa on kohta: ”Leipä voi syttyä palamaan”.  Just joo. Tarkoitus oli saada paahdettua tai sulatettua leipää, ei poltettua.

Huokaus. Ihan oikeesti. Se on kuulkaa niin, että jos tunnet tarvetta lukea jotain, mistä selviää, että et osaa mitään eikä sinulla ole edes henkisiä kykyjä mihinkään, niin lue käyttöohjeita. Niin, tai jos haluat tietää toimineesi taas väärin. Olen taas toiminut väärin, sillä toinen ohje on: ” Ennen kuin käytät paahdinta ensimmäistä kertaa, se pitäisi asettaa lähelle avointa ikkunaa ja käyttää muutama kerta maksimitummuusasteella ilman leipää”.  Pitääköhän minuun nyt mennä naapuriin etsimään avointa ikkunaa? Meidän keittiössä ei sellaisia ole. Meillä on ilmanvaihto, jolloin ei tarvita avautuvia ikkunoita (huomasin juuri, että työhuoneessani avautuu yksi ikkuna, hätäulostie, pitää viedä leivänpaahdin sinne). Laitetta saa käyttää vain sisätiloissa, joten en voi mennä ulos käyttämään.

Opin taas lisää uutta. Olen laittanut leivän paahtimeen (tunnustan edelleen, että jo kaksi kertaa), painanut vivun alas, valinnut lämpötilan, painanut lämmityskuvaa, painike C. Painike C onkin sellaiseen tarkoitukseen, että voi lämmittää JO paahdetun leivän.  Monellakos on tällainen hienous? Ilmankos leipä ei paahtunut riittävästi. En siis paina tästä edes painiketta C, jos haluan paahtaa leipää.

En siis ole osannut käyttää tätä leivänpaahdintakaan oikein.   Vilpitön anteeksipyyntöni ystävälleni, joka ihan pikkaisen toimi hätäisesti pyykinpesukoneensa kanssa lukematta ohjeita. En heittele sitä ensimmäistäkään kiveä.

Hienointa näissä ohjeissa on: Hävitä pakkausmateriaalit laittamalla ne oikeisiin jäteasioihin.  Nyt tuli hyvä mieli. Näin olen tehnyt. Jotakin meni oikein.

 

ps. Paahdoin leipää ihan ohjeen mukaisesti painamalla oikeita nappuloita. Sain kaksi täysin mustaksi palanutta paahtoleivän palasta. Yritin uudelleen, vähensin  lämpötilaa ja  sain kaksi paahtoleivän palasta, jotka olivat palaneet  mustaksi puoleen väliin asti. Söin leipien yläreunat.

 

perjantai, 5. syyskuu 2014

Keskivartalotreeni ja induktiotaso osa 1.

 

Meillä on induktiotaso, josta olen käyttänyt kahta” levyä”. Oikealla on yksi isompi alue, josta en ymmärrä mitään.  Niin ja tasolla on kellon kuva ja muitakin kuviloita. Otanpa siis käyttöohjeet esille.

Heti meni kaselikkoon, meillä onkin keraaminen induktiokeittotaso. Tämäkin piti lukea ennen käyttöönottoa (sivuja 77). No, olen ottanut käyttöön vasta noin 30 % tästä vekottimesta. Kaikki ei siis vielä ole menetetty. Eihän?

Otsikkotasokin aiheuttaa väristyksiä. Pääotsikko on: Tärkeitä turvallisuusohjeita ja alaotsikot mm:

 1. Asianmukainen käyttö. Viisi ohjetta, joissa kerrotaan mm., että keittotasoa saa käyttää vain ruoanvalmistukseen tai lämpimänä pitämiseen (taas jäin pohtimaan, että mistä muita käyttötapoja voisi olla) ja tietenkin minun pitää pohtia ohjeiden mukaan henkisiä kykyjäni. Missähän ne voisi arvioituttaa? Pitäisiköhän perustaa psykologitestausfirma, joka olisi erikoistunut kodinkoneiden käyttäjien henkisiin kykyihin. Ennen ei saisi ostaa konetta, ennen kuin on testattu. Hupsista. Veljeni tarjoamalle trangialle tulisi käyttöä. Meillä. Se on varattu minulle.

2. Jos kotona on lapsia.  Yhdeksän  ohjetta. Kahdeksan vuotta taas se maaginen raja. Sen jälkeen niillä nähtävästi on joku tolkku. Yksi varoitus on: Keittotaso kuumenee käytön aikana. Ihanko totta? Toinen varoituksista on: Tukehtumisvaara!  Ihan ensisilmäyksellä ja pohdinnalla en keksi, miten alle 8-vuotias voi tukehtua meidän induktiokeittotasoomme, mutta selviäähän sekin kätevä tapa. Reppanat voivat tukehtua pakkausmateriaaleihin. Onneksi raksamiehet veivät ne jo ehdottomasti oikeisiin kierrätyspisteisiin  (siis pihalla olleeseen jätelavaan). En saa myöskään säilyttää ”keittotason päällä tai takana olevalla vapaalla työtasolla esineitä, jotka voisivat kiinnostaa lapsia. Lapsille voi tulla houkutus kiivetä laitteen päälle”.  Hmm. Lapsi, tässä tapauksessa  7 kk  vanha (?) ihana lapsenlapsi, osoittaa kiinnostusta Orkideaan.  Minun on siirrettävä orkidea jonnekin, mutta minne?  Toisaalta hauskempaa olisi seurata, kun tuo pikku apina yrittää kavuta keittiön liesitasolle (voi vielä vierähtää muutama  vuosi ennen  kuin sinne asti pääsee). Orkidea jää siis paikoilleen.

No asiaan, tasossa on nähtävästi joku turvalukitus (en ole perehtynyt)  ja se pitää kytkeä päälle, jotta lapset eivät vahingossa pääse  muuttamaan valitsemiani asetuksia. Mitä ihmeen asetuksia?

Nyt jännitys tiivistyy ja ollaan vasta sivulla 7.

Turvallisuus ohjeita on 58.  Ihan kauheasti voi tapahtua ikäviä asioita. Pitää tästedes kysellä vierailta sydämentahdistajistakin, sillä magneettikenttä on vaaraksi.

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Keittotasossamme on  PowerFlex alue, jossa on TwinBooster. (Tähän kohtaan täysin hölmistynyt hymiö).

Kosketusnäytöllä on hipaisukytkin: Stop and go.  Juu mitähän tämäkin on….

Käytöstä voi aiheuta seuraavia ääniä: Hurinaa, ritinää, vinkunaa, napsahduksia ja surinaa. Ei huono. Onpahan jotain seuraa.

Nyt vilkkuu energiavalo, minun omani. Menen syömään. Lämmitän mikrossa kalaa ja perunamuusia. En käytä Thö Uunia enkä tätä ihme PowerFlex aluetta TwinBoosteriniin. Ehkä myöhemmin. Kalan ja muusin ostin valmiina paikallisesta kaupasta. Tällä on mentävä.

ps. Keskivartalotreeniin pääsette vasta seuraavassa kirjoituksessa, nyt ei jaksanut treenata.

torstai, 4. syyskuu 2014

Täydellinen kahvi on yliarvostettua

Lähtökohdaksi täytyy todeta, että olen jo arkisovussa pyykinpesukoneen kanssa. Löysin kohdasta Muut ohjelmat pesuohjelman urheiluvaatteille. Käytän sitä. Urheilen paljon ja olen jättänyt elektroniikkavempuloihin tutustumisen  vähemmälle.

Uusi koti tarvitsi myös uuden kahvinkeittimen. Tietysti. Edellisessä kodissa oli erinomainen ja toimiva keitin. Meni vaihtoon kahdesta syystä: Ensinnäkin ei sopinut sisustuksen väreihin (juu minuakin naurattaa) ja toiseksi lehdessä oli testi, jossa tämä uusi kahvinkeitin rankattiin parhaaksi.  Edellinen oli Moccamaster ja sehän jäi testistä nyt kakkossijalle (pääsi kuitenkin hyvään kotiin).  Hankin siis uuden. Näyttää avaruushökötykseltä. Kahvia keitin monta kertaa ja olin jo palauttamassa keitintä kauppaan, rikki mikä rikki. Keittää kyllä, mutta välillä pitää useamman kerran painaa nappia.  Päätin kuitenkin vilkaista käyttöohjeita. Suomenkielellä vain yhdeksän sivua.

Ensinnäkin keittimessä onkin kaksi nappulaa (olin löytänyt vain yhden). Piilossa oleva katkaisin on se virtanappula, jota tarvittiin joka kerta, jotta voin tarjota (ohjekirjasen mukaan), läheisilleni täydellistä kahvia.  Juu. Näin on tarkoitus tehdä. Huomioitavaa on, että minä juon aamulla yhden kupin kahvia, ukkokulta ei ollenkaan ja joskus iltapäivällä keitetään kahvit, useimmiten ei.  Ei meidän tähden tarvinnut tätä keitintä hankkia, ihan vaan lähimmäisiä ajateltiin.

Ohjeet alkavat keittimen osien kuvalla. Sitten tulevat ne turvallisuusohjeet. Luen niitä nyt huolellisesti, kuten ensimmäisessä kohdassa kehotetaan. Seuraava kohta onkin sitten jo tyrmäävä: Säilytä ohjeet turvallisessa paikassa.  Jaahas. Mihinkäs nämä nyt laitetaan, jotta ovat turvassa? Turvassa miltä? Toisten kodinkoneiden ohjeilta? Suhtautuvatkohan käyttöohjeetkin toisiinsa yhtä epäilevästi kuin meidän valot ja muutkin vimputtimet?

EI pitäisi lukea näitä ohjeita. Nyt pitää ostaa uusi laite tai siis ehkä kaksi. Täällä suositellaan kahvinkeittimen merkkistä vaakaa, jotta saan punnittua kahvinporot 1 mg tarkkuudella. Samanmerkkinen kahvimyllykin auttaisi täydellisen kahvin teossa. Alan olla sitä mieltä, että täydellinen kahvi on yliarvostettua.

Kalkinpoisto-ohjeet ahdistavat. Vaalean vihreä Start-valo vilkkuu keittämisen ajan ja ilmoittaa siten, että on kalkinpoiston aika. Jos en noudata ohjeita, keitin lakkaa kahden keittokerran jälkeen toimimasta ja se pitää viedä huoltoon ja takuu raukeaa. Niinpä. Tämä on minusta uhkailua, ei mitään mahdollisuuksia neuvotteluun. Entä jos olen sairaana, haluaisin kuitenkin kupillisen täydellistä kahvia, mutta en jaksa lähteä kauppaan ostamaan kalkinpoistoainetta? Alistun ja kirjoitan kauppalistaan: kalkinpoistoaine. Joulupukin kirjeeseen on kirjoitettava, että vaaka ja mylly. Tiedoksi vaan valmistajalle, että tällaisessa kodissa, jossa on noita valonlähteitä (sitten joskus kun ne toimivat) ja paljon isoja ikkunoita, niin tuota vilkkuvaloa on ihan pikkasen vaikea huomata.

Käyttöohjeet kannattaisi lukea ennen käyttöä. Niinku periaatteessa, jos jaksaa. Nyt selvisi, että olisi pitänyt säilyttää pakkauslaatikkokin. Vein sen pari päivää sitten pahvikierrätykseen. Turvallisuusohjeita näinkin pieni masiina tarvitsee kolmetoista. Yhdessä taas varoitettiin lapsia ja sitten pitää olla taas kerran ne riittävät henkiset kyvyt laitteen käyttöön. Koskaan elämässäni en ole joutunut miettimään henkisiä kykyjäni ja niiden riittävyyttä näin paljon ja näin useasti.

 

ps. Rakas ystävä osti pyykinpesukoneen. Luki pikakäyttöohjeista vain kohdat 1 ja 2. Käynnisti ensimmäisen pesukerran ja ihmetteli vinkuvaa ääntä. Älysi sentään pysäyttää koneen.  Tuumailtuaan avasi pesukoneen luukuun ja kas, siellähän oli styroksia, poistoletku ja käyttöohjeet. Olikin jo ehtinyt ihmetellä, miksi uudessa koneessa ei ole poistoletkua (oli sentään fiksun poikansa avustamana asentanut vanhan koneen poistoletkun).  Eikä tässä vielä kaikki. Ei lukenut edelleenkään löytämäänsä ohjekirjasta. Pesi neljä koneellista pyykkiä, makasi koneen päällä ja luki kirjaa. Kone pomppi niin paljon, että oli pakko, jotta se pysyisi paikallaan. Epäili, että ei ole ihan tasapainossa (kone siis, ystäväni ei hetkeäkään epäillyt omia henkisiä kykyjään). Mies tuli kotiin ja päätti vuorostaan, pomppimisvaroituksista huolimatta, pestä pyykkiä. Ihan vaan nyt tiedoksi kaikille: uudesta pesukoneesta pitää ihan ensimmäiseksi poistaa kuljetustuet, sitten vasta käynnistää. Onneksi pesukone ei rikkoutunut. Tämä tarina on tosi. Terkkuja vaan ystävälleni ja sen fiksulle pojalle. Ihania olette.