Kodin valaisimet ovat osoittautuneet kuvitelmiani monimutkaisimmiksi otuksiksi. Minun ajatusmaailmassani valo laitetaan päälle yhdestä katkaisimesta ja sammutetaan siitä samasta. Siis ihan perinteistä on-off meininkiä.  Nyt, jokaista erillistä valoa tai valosarjaa varten on seinässä neljä eri nappulaa. Päälle 100%, päälle  50% ja päälle 20%. Neljännestä nappulasta siis vasta sammutetaan.  En aio laskea seinissämme olevien nappuloiden määrää. Tiedoksi kuitenkin:  Meillä on yhdessä asuinkerroksessa kuusi avaruusaluksen näköistä kattovalaisinta, 25 kiskoissa olevaa Stadium-valaisinta,  kolme pätkää led-nauhaa, kuusi spottivalaisinta ja ruokapöydän yllä oma valaisimensa.  Nämä siis vain yhdessä kerroksessa, ja kerroksia on kolme.  Näiden lisäksi ulkona on monenlaisia valoja ja joka paikassa lukuisa määrä liiketunnistimia.

Tänään olen oppinut tutkimalla nettiä:

”DALI (Digidal Addressable Lighting Interface) on valaistuksen ohjauksen digitaalinen, osoitteellinen ohjausjärjestelmä. Yhdessä DALI-järjestelmässä voi olla enintään 64 laitetta, joilla jokaisella on oma osoitteensa. Eri järjestelmiä voidaan yhdistää yhteen reitittimien, sisääntuloyksiköiden tai muiden väyläratkaisujen avulla”.

Ymmärretty.

Meillä on siis jokaisella laitteella oma osoite, eri väylät tulla sisään jne. Pienoiskaupunki, jossakin täällä. Nämä laitteet eivät halua käyttää yhtä yhteistä moottoritietä, vaan jokaisen pitää päästä kotiinsa ja sieltä pois omia polkujaan. Ei ihmekään, että tässä tarvitaan jo melkoista väyläratkaisua. Kuka insinööri on muuten alun perin antanut luvan tällaiseen individualismiin?

Näitä KNX-kaveri tuli opettamaan. Opetus kesti useita tunteja. Välillä joku valo syttyi, mutta toinen päätti olla sammumatta. Joskus taas joku halusi jäädä vilkkumaan eikä suostunut komentojenkaan jälkeen palamaan tasaisesti. Välillä KNX-kaverin mutisi, juostessaan kerroksesta toiseen: ”Ne eivät tottele”. Asia tuli minulle selväksi. Uppiniskaista porukkaa on kiinnittynyt kattoihimme.

Lopputuloksena saimme makuuhuoneeseen valot, jotka sammuvat ja syttyvät makuuhuoneen katkaisimista. Kummalisen  iloinen  voi pieni ihminen olla asiasta, jota on kuvitellut itsestään selvyydeksi. Monet muutkin valot alkoivat toimia niin kuin on tarkoitus. Ehkä. En vain uskalla sammuttaa niitä, koska en tiedä suostuvatko ne enää syttymään.

Melko hyvä lopputulos.  Tosin menetimme tässä yhteydessä kaikki saunan, pesuhuoneen ja pyykinhuoltotilan valot. Ne olivatkin jo neljä viikko loistaneet yhtäjaksoisesti.  Saimme myös diskovalot takaisin vaatehuoneeseen. Viime yönä siellä syttyivät ja sammuivat valot ihan omaan tahtiinsa, koko yön.

Sähkömiehemme totesi aamulla kuultuaan tämän hetkisen valotilanteemme: ” No lähdenpä etsimään, missä sähkö lymyilee”. Näillä sanoilla. Meidän sähkömme ei siis olekaan innoissaan odottamassa pistorasiassa, että pääsisi hommiin. Ehei, meillä on sähköä, joka voi lymyillä, jossain salaisessa paikassa.

Otan ihan rauhallisesti. Tänään aion saunoa. Kynttilänvalossa. Jos siis  lymyilevä sähkö suostuu töihin ja lämmittää kiukaan.

 

ps. Sillä aikaa kun valoille opetettiin tapoja, minä tutustuin uuteen keskuspölynimuriin.  Luin netistä asennus- ja käyttöohjetta (sivuja 28). Imuri on muuten hyvä, mutta sillä ei voi imuroida. Kolmen sekunnin kuluttua käynnistämisestä se alkaa kirkumaan korvia huumaavasti. Olen siis siivonnut tähän asti perinteitä kunnioittaen, harja-rikkalapio-luuttu-menetelmällä.

Käyttö-ohjeista selvisi, että keskuspölynimurissa on valaistu näyttö joka kertoo ”roskasäiliön tyhjennystarpeen, imutehon, moottorin pyörimisnopeuden, yhteysikoni, kun letku on kytketty, kello, järjestelmäikoni, käyttöpainikkeet ja liiketunnistin”.

Suora lainaus kielioppivirheineen.  Löysin myös 23 turvallisuuteen liittyvää varoitusta.  Tämäkin laite aikoo tehdä lapsille jotain, sillä erityisen varovainen täytyy olla silloin kun lapset ovat imurin lähettyvillä. Siis sen pitkän letkun?   Jos olisin letku, yrittäisin tietysti kampata kaikki lähistöllä olevat lapset, sen ymmärrän, mutta tekeekö letku muutakin? Kiertyy lapsien ympärille ja haluaa halia? Vai haluaako vain yksinkertaisesti siivota lapset tieltään suoraan putkiston kautta roskasäiliöön?

Kirkumisongelmaan en löytänyt ohjeista ratkaisua, joten soitin suoraan maahantuojalle. Saman tien lähti asiantuntija tulemaan kotiimme. Syykin selvisi, JOKU on imuroinut laastipölyä uudella imurilla, joka siis kestää vain Linnunradan tähtipölyä.  Syyllistä ei kannata etsiä. Toinen, ihan pikkujuttu oli, että suodatin oli asennettu nurinpäin. Sen asentaminen onkin ollut haasteellinen tehtävä. Eihän siinä suodattimessa lue kuin kissan kokoisin kirjaimin ”This side outside”.

Sain uuden suodattimen. Asensimme sen osaajan kanssa oikein päin.  Nyt toimii.

Ohjeista selvisi, että imurissa on itsepuhdistuva suodatin. Nyt mielenkiinnolla tarkkailen, että miten se itseään puhdistaa. Ravisteleeko, ruiskuttaako vai peräti imuroi itsensä? Onneksi on läpinäkyvä roskasäiliö niin voin aina ohi kulkiessani tarkkailla suodattimen touhuja.

Koko päivän olen pohtinut, mihin tarvitsen kelloa ja liiketunnistinta keskuspölynimurin näytössä? Keksin viedä tekniikkaa vähän eteenpäin. Kellon pitäisi kytkeytyä päälle imuroinnin alkaessa ja tallentaa muistiinsa imurointiin käytetty aika. Kotiin tulevat vanhemmat voisivat sitten katsoa kuinka teinimutantit ovatkaan kotia imuroineet. Niin, eihän tämä vielä riitä, sillä kuka tahansa voi laittaa imurin päälle, mutta liiketunnistimen tehtävä on tarkkailla, että imurin kanssa myös liikutaan kodissa. Vielä lisäyksenä ehdottaisin imurin varteen mittaria, joka mittaa käyttäjänsykettä. Siinä olisi teinimutantit, ihmeissään kun isi illalla toteaisi, että aika, vauhti ja syke eivät nyt olleet kohdallaan, taisipa jäädä sängynaluset imuroimatta. Taidan myydä idean valmistajalle.