Pitkä hiljaiselo ei johdu siitä, että kaikki scifikodin kodinvempaimet toimisivat niin kuin käyttäjä haluaisi. Ei. Hiljaisuus johtuu siitä, että käyttäjä suojellakseen omia voimavarojaan käyttää vain laitteita mahdollisimman yksinkertaisesti, henkisten kykyjensä mukaisesti.

Osaan käyttää imuria (tosin en ole nähnyt sen vielä puhdistavan itse itseään).   Pyykinpesukone tuo minulle iloa, sillä me alamme ymmärtää toistemme kieltä. Käytän erilaisia ohjelmia, tänään jopa automaattista pesuaineen säännöstelyohjelmaa. Parasta pesukoneessa on, että voin melkein aina painaa lyhennetty pesu nappulaa.  Ei huono mahdollisuus.

Muista kodinkoneista myöhemmin, mutta nyt meidän valot ja hälytysjärjestelmä haluaa tulla kuulluksi.

Muistattehan  lymyilevän sähkön,  KNX-järjestelmän,  jossa opetetaan valoja ym. laitteita ja hälytysjärjestelmän. Nämä vaikuttavat arkeeni.

Haluaisin aloittaa lauseen sanoilla: Tiedättehän sen tunteen, kun… Tiedän, että ei kannata, sillä kukaan ei tiedä, eikä ole kokenut. Kerron siis, jotta voitte olla empaattisia.

Eräänä päivän tulin kotiin ja avasin oven.  Hälytysjärjestelmä aloitti vinkumisen. Hätäpäissäni painelin nappuloita ja sain sen hiljaiseksi.  Menin sohvalle istumaan tietokoneen kanssa. Kännykkäni piippasi: ”PM, viiveellinen hälytys. Valvonta KHH, Kuorivalvonta; aika 3:10”. ???????? Tiesin, että sama viesti menee miehen kännykkään töihin, joten soitin ja sanoin, että ei ongelmia, tulin kotiin.

Niinhän sitä luulin.

Aina kun liikahdin sohvalla, hälytykset ujelsivat ja minä ryntäsin sammuttamaan niitä. Näin tapahtui klo 3:14, 4:22: 4:23; 4:35; jokaisesta ujelluksesta tuli tekstiviesti ja myös jokaisen ujelluksen sammutuksesta. Myös miehelleni. Mistään viestistä en ymmärtänyt mitään, enkä ymmärrä vieläkään.

 Lopulta istuin liikkumatta sohvalla ja odotin, että mies tulee kotiin. Pitkä odotus.

En edelleenkään osaa käyttää hälytysjärjestelmää.

KNX-kaveri on mukava. Kuukauden tauon jälkeen hän viihtyi taas meillä viime perjantaina aamusta iltamyöhään. Sähkömiehetkin tulivat avuksi. Saimme ulos valot, jotka syttyvät silloin kun siellä liikkuu. Menetimme ulkona olevien valopylväiden pistorasioista sähköt, missä lie lymyilevät.  Saimme 1.krs. valot, jotka reagoivat kiltisti syttymällä kun kerrokseen tulee. Ikävää vain on, että n. 10 minuutin päästä ne sammuttavat myös itsensä. No tutkimusten mukaan istuminenhan on vaarallista, joten parempi pysyä liikkeessä, tanssia vaikka, jotta liiketunnistimet huomaavat, että olet paikalla. Lukuharrastus jää  vähäiseksi, koska tanssin huumassa kirjan lukeminen on melko vaivalloista.

Vaatehuoneen valot aloittivat taas oman diskon yöaikaan. Otettiin sulake pois. Nyt ei ole valoja ollenkaan. Jos näet minut aamuhämärissä liikkumassa julkisilla paikoilla omituisissa vaatteissa, tule ja vie takaisin kotiin. Vähän on vaikeaa valita vaatteita käsikopelolla. Ei taida sävyt ihan osua kohilleen. Eri valot ja laitteet oppivat eri asiat eri tahtiin, mutta ehdottomasti uppiniskaisinta porukkaa on vaatehuoneen valoissa. Miten ne jaksaakin remuta ja bilettää yöaikaan, mutta päivällä ollaan niin hipihissun, pimeässä ja mykkinä. Taitavat olla teinimutantteja.

 

ps. Nuori ystäväni kertoi, että näistä kirjoituksistani innostuneena (?) hänkin luki uuden kotinsa uuden kahvinkeittimen ohjetta. Erityisen ilahtunut hän oli, että kahvinkeitin ei syö pieniä lapsia ja että siinä selkeästi sanottiin: "Tätä laitetta saavat käyttää myös 8 vuotta täyttäneet lapset sekä henkilöt, joiden fyysinen tai henkinen tila, kokemus sekä osaaminen ovat puuttelliset, mikäli he ovat saaneet laitteen turvallista käyttöä koskevan opastuksen tai vastaavat ohjeet ja ymmärtävät sen käyttöön liittyvät vaarat."  Ystävällisiä kodinkoneita on siis olemassa.